Tolkkua terveydenhuoltoon!

Aluevaalit tulee 23.1. Toisin sanoen aivan kohta pian! Olen mukana Päijät-Hämeessä, jossa ehdokasnumeroni on 434.

Aktiivisena kansalaisena ja paljasjalkaisena päijäthämäläisenä kotiseutuni asioiden edistäminen on minulle tärkeää. Siksi päätin vastata myöntävästi kutsuun, kun minua kysyttiin ehdokkaaksi. Haluan tuoda tolkkua terveydenhuoltoon.

Tällä erää uusi systeemi otetaan ylhäältä annettuna, ja siksi aluevaltuustojen liikkumavara lienee varsin vähäinen. Sitä suuremmalla syyllä on keskityttävä siihen mikä on mahdollista eli elintärkeiden peruspalvelujemme laadukkaaseen toimeenpanoon, jotta kaikki voisivat hyvin.

Kansakunnan kokonaisedun nimissä haasteet on selätettävä. Niukat verovarat onkin käytettävä viisaasti, jotta sosiaali- ja terveyspalvelut pelaisivat vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Siksi tarvitaan yhteistyötä halki sektorien: järjestöt ja yritykset mukaan!

Niin ikään yhteistyö kuntien kanssa on äärimmäisen tärkeää: niihin jää kaikki muu paikallishallinto aina kaavoituksesta kulttuuriin, joiden ohella koulutus noussee kuntien tärkeimmäksi tehtäväksi: lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on panostusta parempaan huomiseen. Kuntien ja hyvinvointialueiden toisiaan täydentävä yhteistyö tulee olemaan järkevää ja hyödyllistä.

Monien palvelujen saatavuudelle esteen asettaa työvoiman alitarjonta, minkä vuoksi hoitoalan työehtoihin tarvitaan kunnon kohennusta. Alan houkuttelevuus ja auttavien käsiparien määrä kulkevatkin käsi kädessä.

Ja aivan lopuksi haluan todeta, että puhuisin muunneltua totuutta, mikäli lupaisin mannasadetta hopeatarjottimelle. Sellaiset lupaukset ovat katteettomia. Kestävää on pikemminkin tehdä se mikä on mahdollista. Asioiden edistäminen on.

Reboot season is on air. Stay tuned!

Asukaslähtöisempää hallintoa suoran demokratian keinoin

Vaikka huoli hallinnon asukaslähtöisyyden puutteesta on tervehenkistä ja ehkä toisinaan aiheellistakin, rohkenen epäillä sen lähitulevaisuudessa lievenevän. Tätä on ollut omiaan edesauttamaan esimerkiksi osallistavan budjetoinnin täytäntöönpano, jonka myötä jokainen kaupunkilainen saa ehdottaa hankkeita, joista viranhaltijat toteuttavat suosituimmat. Luottamuspaikoista ja hallintosäännön pykälistä itsensä uuvuksiin vääntäneet 59 valtuutettua eivät liene täysissä ruumiin ja sielun voimissaan kyetäkseen tekemään laadukasta päätöksentekoa 120 289 ihmisen asioista. Siksi valtaa olisi hajautettava vieläkin enemmän!

Viime aikoina kenties liian vähälle huomiolle on jäänyt se tosiseikka, että  kumppanuuspöydät aloittavat tässä kaupungissa  toimintansa aivan kohta pian. Jokaiselle neljälle suuralueelle perustettavan kumppanuuspöydän ansiosta ihmisten, yritysten, yhdistysten ja yhteisöjen näkemyksiä päästään kuulemaan päätöksenteossa entistä paremmin myös vaalien välillä. Äänestäjien lisäksi myös lasten ja lemmikkien näkökulmia päästään huomioimaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. 

Lähiaikoina päättäjien tehtäväksi jää kumppanuuspöytien toiminnan tarkempi määrittely. Itse kannatan ihmisten ja yhteisöjen painoarvon merkittävää lisäämistä niin budjetointiin kuin muihinkin linjauksiin. Uskonkin, että mahdollisimman suora vuoropuhelu on omiaan kohentamaan päätöksenteon laatua. Koska pelkät kahvipöytäkeskustelut tuskin riittävät asukaslähtöisemmän hallinnon luomiseen, pitäisi jokaiselle kumppanuuspöydille antaa mahdollisimman suuret valtuudet kaupungin budjetin kohdentamiseen mahdollisimman suurella osuudella. Tämä olisi omiaan toteuttamaan sellaista ideaalitilannetta, jossa päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niiden vaikutuspiiriä. 

Kumppanuuspöydillä (engl. Community boards) on muuten maailmalla pitkät perinteet: mainittakoon vaikkapa New York City, jonka hallinnossa niiden rooli on päätöksenteossa suuri. Parhaassa tapauksessa niiden vaikutus tulee täälläkin olemaan merkittävä, mikä viime kädessä on toki meistä lahtelaisista itsestämme kiinni.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 31.8.2021

Sivukirjasto Kisapuistoon?

Kisiksen kehittäminen lienee lähivuosina erittäin ajankohtainen hanke, jonka yksi osakokonaisuus tulee parhaassa tapauksessa olemaan kaupunkilaisten kauan himoitsema luistinrata. Järvien jäätyessä vuosi vuodelta heikommiksi tekojää tuleekin ehdottomasti tarpeeseen, sillä luistelu on lähes kaiken ikäisille sopivaa harrastetoimintaa; yksin tai yhdessä, porukalla tai perheen kesken. On kuitenkin varmistettava, että jokainen halukas löytää itselleen sopivat luistimet, joita ei tällä jakamistalouden aikakaudella olisi kohtuullista velvoittaa ketään ostamaan.

Siksi luistinradan yhteyteen olisi ehdottomasti perustettava sivukirjasto, josta jokainen välineitä vailla oleva voisi ne lainata. Luistinradan yhteyteen perustettavan sivukirjaston ei tarvitsisi viedä kentiltä hiukkaakaan pinta-alaa, sillä se voitaisiin sijoittaa katsomon alle, jolloin tyhjä tila saataisiin hyötykäyttöön. Tämä madaltaisi kynnystä ryhtyä liikkumaan etenkin niiltä, jotka eivät sopivan kokoisia luistimia sattuisi entuudestaan omistamaan. Järjestelmä voisi toimia itsepalvelupainotteisesti, ja luistimet saisi kuitattua kirjastokorttia vastaan, minkä lisäksi lähialueiden asukkaita varten tilaa voitaisiin varata myös kirjojen palautusluukulle, jolloin pääkirjastolle kulkemiselta säästyvän ajan voisi hyödyntää vaikkapa luisteluun!

Julkaistu Uudessa Lahdessa 1.9.2021

Lisää käytännön kierrätystekoja Lahteen

Armon vuonna 2021 meillä lahtelaisilla on ollut ilo ja kunnia elää Euroopan ympäristöpääkaupungissa. Vaikka Green Capital- status onkin omiaan tuomaan kansainvälisiä kutsuvieraita, korulauseita ja juhlapuheita, ei arjen konkretiaa sovi hiukkaakaan vähätellä: roska-astioista olemme saaneet lukea, että niitä on tässä kaupungissa jopa yli tuhat. Olen kuitenkin varma, että tämä ei alkuunkaan riitä. Lähtökohtia matalan kynnyksen kierrätykseen on kehitettävä lisää!

Näiden tuhansien roska-astioiden kylkiin olisi ehdottomasti hitsattava pullo- ja tölkkitelineet, joita tässä kaupungissa taitaa toistaiseksi olla vain rautsikan laitureilla. Rautateiden ohella olen nähnyt niitä vain Aurajoen rannalla, jossa kyseisestä kyhäelmästä tein ensihavaintoni jo vuosia sitten. Miten voi olla mahdollista, että Euroopan ympäristöpääkaupungissa ei ole pystytty siihen, mikä VR:n ja Turun kaupungin toimesta on jo kauan aikaa ollut itsestäänselvyys?

Miksi antaa ympäristön altistua alumiinille ja muoville, kun tarjolla on selkeä vaihtoehto? Näiden 15-20 sentin arvoisten kappaleiden kierrättäminen telineisiin olisi roska-astiaan viskomistakin viisaampaa myös siksi, että pantilliset pakkaukset pääsisivät oikeaan osoitteeseen eli palautusautomaattiin ilman, että kenenkään tarvitsisi tunkea kättään roska-astiaan ikään kuin neulaa heinäsuovasta etsiäkseen. Näinkin pieni ekologinen ele edistäisi täten myös solidaarisuutta.

Toinen esimerkillinen ennakkotapaus tapahtui taannoin Tallinnassa, jossa kaupunki ja World Cleanup Day- järjestö toteuttivat kampanjan tupakantumppien kierrätyksen puolesta. Roskaamisen riskeistä ihmisiä valistettiin maalaamalla sadevesiviemärien yhteyteen "meri alkaa tästä"-tietoiskuja, minkä lisäksi ympäri Tallinnaa asennettiin tupakantumppiroskiksia.

Edellä mainittujen kaltaiset toimenpiteet olisi Lahdessakin toteutettava mahdollisimman pian: kierrätyksen saralla erityisesti mikromuovien leviämisen estäminen Vesijärveen olisi kaikin puolin järkevää ja hyödyllistä. Luonnon lisäksi tästä hyötyisi myös yli miljoona suomalaista, jotka saavat juomavetensä Päijänteen vesistöstä.

Lopuksi todettakoon, että tässä kirjoituksessa ehdotettujen uudistusten toteutus ei välttämättä edellyttäisi kaupungin budjetin paisuttamista, sillä tarvittavat määrärahat voitaisiin saada esimerkiksi Vesijärvisäätiön ja Kestävä Lahti-säätiön varoista.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 23.7.2021

Syrjäytymistä ehkäistäköön historiallisin keinoin!

Viime vuosina on yksi vapaa-ajan harrasteistani ollut vanhojen sanomalehtien selailu: mistä tulimme, minne menimme ja missä kuljimme kerran; sinne ja takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään. Kansainvälinen kulkutauti jääväsi ihmiset osallistumasta tähänkään toimintaan, johon Päijät-Hämeen maakuntakirjasto on tarjonnut otolliset puitteet: paikallislehtien vanhojen vuosikertapainosten selailu onkin ollut antoisaa puuhaa!

Toinen havaintoni on tällä erää ollut se, että Lahden kaupunki värvättiin mukaan hallituksen työllistämistoimiin. Julkisten varojen kohdentaminen työllisyyden edistämiseen onkin järkevää eritoten sikäli, mikäli asiaa katsotaan inhimillisestä näkökulmasta: passivoitumisen pysäyttäminen on kaikin puolin tärkeää ja hyödyllistä!

Maamme hallituksen avokätisyydestä huolimatta ei kuitenkaan saa syntyä sellaista positiivista ongelmaa, että mistä työttömille löydettäisiin mielekästä tehtävää. Kysyntäpuoli olisi tosin jokseenkin kunnossa, sillä minulla on ratkaisu:

Paikallislehtien vuosikertapainokset sekä mikrofilmit olisi oitis digitalisoitava. Sitä ei toistaiseksi voine automatisoida, mutta sitä suuremmalla syyllä saataisiin toimettomille tekemistä. Ja mieltäkin varmasti lämmittäisi jokaisen, joka pääsisi pystyttämään suurta virstanpylvästä kotiseutuhistorian puolesta. Itse ainakin odotan innolla, milloin pääsisin jälleen vanhoja sanomalehtiä selailemaan ikään kuin uusia digi- ja näköislehtiä. Menneisyyden muistaminen tänään lieneekin omiaan luomaan entistä parempaa nykypäivää huomenna!

Liikennehankkeissa maltti on valttia

Lahden kaupungin liikennesuunnitelma Liisu on toistaiseksi turhan suurpiirteinen: Vesijärvenkadun ja Mannerheiminkadun kaventaminen sekä Vuoksenkadulle kaavailtu betonikansi olisivatkin kalliita ja järjettömiä. Liisu toki sisältää parempiakin piirteitä, mutta huonojen piirteiden osalta sitä on ehdottomasti karsittava. 

Linja-autoliikenteen kokonaisvaltainen keskittäminen kavennetulle Vesijärvenkadulle uusine pysäkkeineen ei olisi edistyksellistä likimainkaan: neljälläkin kaistalla linja-autoja kulkee jo nykyään paljon ja neljän ruuhkat ovat autoilijoille valitettavan tuttuja. Nelikaistaisuus mahdollistaa sujuvan kulkemisen, minkä myötä tietyt linjat voitaisiin ohjata toki toria kiertämättä Tevin pysäkkiä kehittäen. Näin säästettäisiin resursseja niin ajallisesti kuin taloudellisesti ekologisia seikkoja suinkaan unohtamatta, kun minuutteja, euroja sekä polttoainetta säästyisi.

Varsinkin Vuoksenkadun kansi olisi erityisen huono idea: kertakaikkisen kallis ja kömpelö. Miksi luoda keinotekoinen kehäkatu, kun Vesijärvenkatu muodostaa jo sellaisenaan kehälle luontevan itälaidan? Kehän laajentaminen Vuoksenkadulle ei automaattisesti ratkaisisi yhtään ongelmaa, jotka tässä tapauksessa lienevät tuulesta temmattuja.

"Eläköön tyhmyys" julisti Erasmus Rotterdamilainen, kun maailmaa niin vähällä järjellä hallittiin. Lahdessa sille tasolle alentumiseen ei ole varaa. Toisaalta hiukkaakaan väliä ei ole sillä, mitä meistä Euroopassa ajatellaan, jos kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä huonoihin päätöksiin.

Ennakkotapauksia näistä kyllä riittää, lähimmät maamme pääkaupungista: kun Nelostietä ajaa tarpeeksi kauan etelään, vastaan tulee Hämeentie. Sörnäisten kurvin jälkeen pääsee Hakaniemeen ja pitkän sillan yli Kruununhakaan. Mutta hupsista! Eipäs pääsekään: Kurvin jälkeisellä Hämeentiellä yksityisautoilu on kielletty. Pitäisi siis kääntyä oikealle ja jatkaa Helsinginkatua Töölöön. Manskulla ei autoilua sentään ole tyystin kielletty, vielä.. 

Myös Tampereen Hämeenkadulla vastaava hanke on toteutettu. Läpiajon kieltämisestä huolimatta kieltoa on rikottu vähän väliä (Aamulehti 5.2.2018). 

Vaikka en sinänsä kansalaistottelemattomuutta kannatakaan, en myöskään kannata asioiden turhaa rajoittamista, kun se ei tarkoitustaan palvele. Hämeentien ja Hämeenkadun kohtalot ovat sellaisia, mitä en millään muotoa tahdo tapahtuvan Vesijärvenkadulla, Mannerheiminkadulla saati Vuoksenkadulla, joille kaavaillut uudistukset ovat aivan liian heikosti harkittuja. Ne kumottakoon oitis! 

Ja mitä tulee Mannerheiminkadun bulevardisuunnitelmiin, minulla on parempi idea: tehdään siitä esplanadi. Bulevardissa puut veisivät tilaa laidoilta, siinä missä esplanadissa puut kasvaisivat keskellä. Ruolan ja paloaseman liepeiltä kaistojen välistä aitausta voitaisiin jatkaa, minkä jälkeen niiden väliin istutettaisiin puita. Lajikkeista voitaisiin neuvotella, mutta Lahden ystävyyskaupungeilta voitaisiin toivoa lahjaksi joitakin eksoottisia siemeniä tai jopa taimia. Näin myös kansainvälisyyttä kunnioitettaisiin. Ja mitä tulee kevyeen liikenteeseen, tarpeeksi leveä pyörätie kulkee Marskin laidalla jo muutenkin, joten autoilijoilta ei tarvitse viedä tilaa. Suomen tasavallan kuudes presidentti ansaitsee arvoisensa kadun!

Oma villityksensä on myös autottomasta keskustasta vouhottaminen. Pelko peltomarkettien kasvavasta suosiosta keskustan hiipumisen kustannuksella ei suo tälle oikeutusta. Tarjonta ohjaa kysyntää ja kuluttajien kunnioittaminen kannattaa niin yritysten kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Mikäli keskustasta halutaan tehdä houkutteleva, ei Liisu auta. Uusien parkkihallien rakentaminen estämättä nykyisiinkään ajamista voisi tosin olla ratkaisu vailla vertaa. Eikä tori ole mikään käyntikortti. Se on keskisuuren kaupungin itsestään selvä ominaisuus. Liisun toteuduttua sen saavutettavuus lähialueineen ei sitä enää tulevaisuudessa olisi. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä. 

Johannes Mäkilä 

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 22/2021 & Etelä-Suomen Sanomissa 10.6.2021

Kevyen liikenteen uudistusten perustuttava aitoon kysyntään

Lahden kaupungin liikennesuunnitelma LIISUssa kevyen liikenteen väylillä on merkittävä rooli. Uusia ja leveämpiä pyöräteitä olisikin tulossa valtavasti lisää. Käytännössä tämä tapahtuisi tärkeiden ja suosittujen autokaistojen kustannuksella. Pyöräilyn suosio ei tosin autoilulle vedä vertoja, mikä ei tässä polkupyörävarkaiden piinaamassa kaupungissa ole ollenkaan yllättävää.

Tärkeimmän kulkumuotomme autoilun hankaloittaminen verrattain epäsuositun pyöräilyn hyväksi ei sinänsä olisi järkevää saati kohtuullista. Niukkoja verovaroja ei kannattaisi kohdentaa leveämpien pyöräteiden kaltaisiin hankkeisiin, joille aitoa kysyntää ei nykytasolla ole; oikeastaan pyörätieverkoston kapasiteetti on tätä nykyä aivan riittävä. Itse en ainakaan ole kuuna päivänä päätynyt lahtelaisella pyörätiellä ruuhkaan. Toisaalta Amsterdamin tai Kööpenhaminan kaltaisesta polkupyöräparatiisista on turha haaveilla kaupungissa, jossa polkupyörät ovat alati alttiita pitkäkyntisten pihistyksille. Siksi minkäänlaisia peruuttamattomia uudistuksia ei tule toteuttaa. Väliaikaiset kokeilut olisivat toki asia erikseen.

Tilapäisillä järjestelyillä voitaisiin kokeilla, suoko kevyen liikenteen kysyntä kaavailluille uudistuksille oikeutusta. Massiivisia investointeja ei saa tehdä katteettomin perustein, sillä liikennehankkeissa maltti on valttia.

Uudet sähköpotkulaudat sekä lähiaikoina alkava kaupunkipyöräkokeilu povaavat toki suotuisaa kehitystä kevyen liikenteen kasvavalle suosiolle: kulkuvälineitä ei itse tarvitse omistaa, ja tekniset järjestelmät takaavat niiden asianmukaisen lukituksen. 

Entuudestaan olen kokeillut potkulautailua Tampereella ja kaupunkipyörää Helsingissä. Molemmista kokemukseni ovat kaikin puolin myönteisiä. Lisäksi nämä jakamistaloudelliset innovaatiot ovat omiaan kasvattamaan ihmisten ostovoimaa kun satoja saati tuhansia euroja ei tarvitse omasta menopelistä pulittaa. Käyttöoikeuden kaupunkipyöriin ja potkulautoihin voikin jokainen hankkia tarvitsemalleen ajanjaksolle, oli kyse sitten päivistä, kuukausista tai kertaluonteisesta siirtymästä. Mikäli kyseiset uutuudet antavat uudistuksille aihetta, kannattaa kokeiluja siinä tapauksessa harkita. Muussa tapauksessa nykyisten liikenneväylien myllääminen ei vetele!

Johannes Mäkilä

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 16/2021 & Etelä-Suomen Sanomissa 22.4.2021