Syrjäytymistä ehkäistäköön historiallisin keinoin!

Viime vuosina on yksi vapaa-ajan harrasteistani ollut vanhojen sanomalehtien selailu: mistä tulimme, minne menimme ja missä kuljimme kerran; sinne ja takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään. Kansainvälinen kulkutauti jääväsi ihmiset osallistumasta tähänkään toimintaan, johon Päijät-Hämeen maakuntakirjasto on tarjonnut otolliset puitteet: paikallislehtien vanhojen vuosikertapainosten selailu onkin ollut antoisaa puuhaa!

Toinen havaintoni on tällä erää ollut se, että Lahden kaupunki värvättiin mukaan hallituksen työllistämistoimiin. Julkisten varojen kohdentaminen työllisyyden edistämiseen onkin järkevää eritoten sikäli, mikäli asiaa katsotaan inhimillisestä näkökulmasta: passivoitumisen pysäyttäminen on kaikin puolin tärkeää ja hyödyllistä!

Maamme hallituksen avokätisyydestä huolimatta ei kuitenkaan saa syntyä sellaista positiivista ongelmaa, että mistä työttömille löydettäisiin mielekästä tehtävää. Kysyntäpuoli olisi tosin jokseenkin kunnossa, sillä minulla on ratkaisu:

Paikallislehtien vuosikertapainokset sekä mikrofilmit olisi oitis digitalisoitava. Sitä ei toistaiseksi voine automatisoida, mutta sitä suuremmalla syyllä saataisiin toimettomille tekemistä. Ja mieltäkin varmasti lämmittäisi jokaisen, joka pääsisi pystyttämään suurta virstanpylvästä kotiseutuhistorian puolesta. Itse ainakin odotan innolla, milloin pääsisin jälleen vanhoja sanomalehtiä selailemaan ikään kuin uusia digi- ja näköislehtiä. Menneisyyden muistaminen tänään lieneekin omiaan luomaan entistä parempaa nykypäivää huomenna!

Liikennehankkeissa maltti on valttia

Lahden kaupungin liikennesuunnitelma Liisu on toistaiseksi turhan suurpiirteinen: Vesijärvenkadun ja Mannerheiminkadun kaventaminen sekä Vuoksenkadulle kaavailtu betonikansi olisivatkin kalliita ja järjettömiä. Liisu toki sisältää parempiakin piirteitä, mutta huonojen piirteiden osalta sitä on ehdottomasti karsittava. 

Linja-autoliikenteen kokonaisvaltainen keskittäminen kavennetulle Vesijärvenkadulle uusine pysäkkeineen ei olisi edistyksellistä likimainkaan: neljälläkin kaistalla linja-autoja kulkee jo nykyään paljon ja neljän ruuhkat ovat autoilijoille valitettavan tuttuja. Nelikaistaisuus mahdollistaa sujuvan kulkemisen, minkä myötä tietyt linjat voitaisiin ohjata toki toria kiertämättä Tevin pysäkkiä kehittäen. Näin säästettäisiin resursseja niin ajallisesti kuin taloudellisesti ekologisia seikkoja suinkaan unohtamatta, kun minuutteja, euroja sekä polttoainetta säästyisi.

Varsinkin Vuoksenkadun kansi olisi erityisen huono idea: kertakaikkisen kallis ja kömpelö. Miksi luoda keinotekoinen kehäkatu, kun Vesijärvenkatu muodostaa jo sellaisenaan kehälle luontevan itälaidan? Kehän laajentaminen Vuoksenkadulle ei automaattisesti ratkaisisi yhtään ongelmaa, jotka tässä tapauksessa lienevät tuulesta temmattuja.

"Eläköön tyhmyys" julisti Erasmus Rotterdamilainen, kun maailmaa niin vähällä järjellä hallittiin. Lahdessa sille tasolle alentumiseen ei ole varaa. Toisaalta hiukkaakaan väliä ei ole sillä, mitä meistä Euroopassa ajatellaan, jos kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä huonoihin päätöksiin.

Ennakkotapauksia näistä kyllä riittää, lähimmät maamme pääkaupungista: kun Nelostietä ajaa tarpeeksi kauan etelään, vastaan tulee Hämeentie. Sörnäisten kurvin jälkeen pääsee Hakaniemeen ja pitkän sillan yli Kruununhakaan. Mutta hupsista! Eipäs pääsekään: Kurvin jälkeisellä Hämeentiellä yksityisautoilu on kielletty. Pitäisi siis kääntyä oikealle ja jatkaa Helsinginkatua Töölöön. Manskulla ei autoilua sentään ole tyystin kielletty, vielä.. 

Myös Tampereen Hämeenkadulla vastaava hanke on toteutettu. Läpiajon kieltämisestä huolimatta kieltoa on rikottu vähän väliä (Aamulehti 5.2.2018). 

Vaikka en sinänsä kansalaistottelemattomuutta kannatakaan, en myöskään kannata asioiden turhaa rajoittamista, kun se ei tarkoitustaan palvele. Hämeentien ja Hämeenkadun kohtalot ovat sellaisia, mitä en millään muotoa tahdo tapahtuvan Vesijärvenkadulla, Mannerheiminkadulla saati Vuoksenkadulla, joille kaavaillut uudistukset ovat aivan liian heikosti harkittuja. Ne kumottakoon oitis! 

Ja mitä tulee Mannerheiminkadun bulevardisuunnitelmiin, minulla on parempi idea: tehdään siitä esplanadi. Bulevardissa puut veisivät tilaa laidoilta, siinä missä esplanadissa puut kasvaisivat keskellä. Ruolan ja paloaseman liepeiltä kaistojen välistä aitausta voitaisiin jatkaa, minkä jälkeen niiden väliin istutettaisiin puita. Lajikkeista voitaisiin neuvotella, mutta Lahden ystävyyskaupungeilta voitaisiin toivoa lahjaksi joitakin eksoottisia siemeniä tai jopa taimia. Näin myös kansainvälisyyttä kunnioitettaisiin. Ja mitä tulee kevyeen liikenteeseen, tarpeeksi leveä pyörätie kulkee Marskin laidalla jo muutenkin, joten autoilijoilta ei tarvitse viedä tilaa. Suomen tasavallan kuudes presidentti ansaitsee arvoisensa kadun!

Oma villityksensä on myös autottomasta keskustasta vouhottaminen. Pelko peltomarkettien kasvavasta suosiosta keskustan hiipumisen kustannuksella ei suo tälle oikeutusta. Tarjonta ohjaa kysyntää ja kuluttajien kunnioittaminen kannattaa niin yritysten kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Mikäli keskustasta halutaan tehdä houkutteleva, ei Liisu auta. Uusien parkkihallien rakentaminen estämättä nykyisiinkään ajamista voisi tosin olla ratkaisu vailla vertaa. Eikä tori ole mikään käyntikortti. Se on keskisuuren kaupungin itsestään selvä ominaisuus. Liisun toteuduttua sen saavutettavuus lähialueineen ei sitä enää tulevaisuudessa olisi. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä. 

Johannes Mäkilä 

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 22/2021 & Etelä-Suomen Sanomissa 10.6.2021