keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Loppu luksushankkeille, kunnianpalautus peruspalveluille!

Lahden kaupunki on asettanut tehtävänsä tärkeysjärjestyksen aivan liian väärin: kaikenlainen yltiöpäinen ylellisyys näyttääkin kuluvalla valtuustokaudella ottaneen niskalenkin elintärkeistä asioista. 

Taide- ja muotoilumuseo-hankkeeseen lähdettiin 20 vuoden kalliilla sitoumuksella, vaikka edullisempiakin vaihtoehtoja olisi varmasti ollut tarjolla. Kaiken kukkuraksi kulukaton kanssa pullikointi on viime päivinä vienyt tuhkatkin pesästä. Herättääkin pohdintoja, sitovatko sopimukset? Vai ovatko päättäjämme kuin pässit narussa? Myös Green Capital- hanke jakoi mielipiteitä, joiden näkyvyys näyttää olleen vastustajien eduksi. Meiltä rivikansalaisilta lienee harvemmin, jos koskaan tullut, neutraaliakaan palautetta, mutta annettakoon edes yksi: jo ensimmäiseen kilpailuun osallistuessa oli tiedossa, että voitto edellyttää ainakin muutamaa tappiota. Revanssi kannatti siis ottaa, ja otettakoon tästä nyt ilo irti sen sijaan, että upotettujen kustannusten haavoja oltaisiin jääty nuolemaan. Tähän ajattoman ajankohtaiseen teemaan paneutumisen ei todellakaan tarvitse rajoittua ensi vuoteen. Eikä missään nimessä kannatakaan! 

Edellä mainittuun viitaten moottoriratahanke puolestaan oli totaalinen pohjanoteeraus: kaukana kotikaupunkimme arvoista, ihanteista, saati lakisääteisistä ydintehtävistä, puhumattakaan itse kaupungin maantieteellisestä sijainnista. Kyseisen syötin konserniyhtiön hallitus ainakin kaupunginvaltuutettujen osalta nieli yli puoluerajojen. Kriittistä ajattelua ei ollut heiltä hiukkaakaan havaittavissa, mutta meidän monien kaupunkilaisten mielestä virkistävää olisi ollut nähdä jopa eriäviäkin mielipiteitä. Niiden puutteesta huolimatta hallinto-oikeuden tuomari vihelsi pelin poikki. Hyvä niin! 

Viimeisimpänä vouhotuksena on ollut havaittavissa jalkapallokentän katsomon laajennus, mikä pitää sisällään suuruudenhullun toiveajattelun piirteitä. Se kumottakoon oitis! Kaikenlaisia luksushankkeita saa kyllä tehdä, kunhan hankkeet tehdään yksityisellä pääomalla eikä veronmaksajien piikkiin. Ei voida loputtomiin antaa markkinoille sellaista signaalia, että Lahden kaupunki olisi joku lypsylehmä, jolta kaiken maailman investorit saavat veronmaksajien piikkiin vippiä ("investori" on aivan ihmeellinen uudissana; miksei vaan puhuttaisi pääomasijoittajista!?). Onkin varsin huolestuttavaa, jos Lahden kaupungissa julkiset tukiaiset ovat yksityisten sijoitusten yleinen edellytys markkinaehtoisuuden sijaan. 

Kaupungin ydintehtävien priorisoinnin soisikin olevan ohjenuora, jota jatkossa noudatetaan. Ydintehtävät ovat selkeitä julkishyödykkeitä, joista peruspalvelut ovat suorastaan elintärkeitä. Niiden järjestämisestä merkittävä osa on toki nykyään hyvinvointiyhtymän vastuualuetta. Kyseiseen putiikkiin en tässä kirjoituksessa ota sen enempää kantaa, mutta todettakoon yleisesti muutosten olevan vireillä sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: Suomen kaltaisessa heikon huoltosuhteen kansantaloudessa jokainen mahdollinen sote-malli on varmasti huono, mutta hyvässä lykyssä maamme hallitus onnistuu lyömään läpi sen vähiten huonon mahdollisen sote-mallin, jossa hallintosääntökään ei hallitsemista hankaloita.  

Lopputulemia odotellessa syytä olisi miettiä, millaisilla keinoilla kaupungin suoran vaikutuksen piiriin lukeutuvia peruspalveluja voitaisiin kehittää. Mielestäni tärkeintä olisi panostaa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, mikä tarkoittaisi entistä suurempia panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Toisaalta nouseville sukupolville olisi Lahteen jäämisestä ja opiskelujen jälkeisestä kotiinpaluusta tehtävä mahdollisimman houkutteleva vaihtoehto. Tämä edellyttää asioiden asettamista selkeään tärkeysjärjestykseen viisain ja kaukokatseisin elkein. Uskonkin, että 115-vuotiaan kotikaupunkimme kulta-aikojen aamunkoitto sarastaa jo pian, mikäli parhaat lähtökohdat saadaan syntymään. Seuraava virstanpylväs saatetaankin saavuttaa jo ensi kevään kuntavaalien myötä, jolloin perustaa jälleen muurataan hyvälle elämälle ja kukoistavalle tulevaisuudelle. Se tuokoon juhlan aihetta jokaiselle! 

Julkaistu Uudessa Lahdessa 23/2020 & Etelä-Suomen Sanomissa 10.6.2020

lauantai 8. helmikuuta 2020

Lahti Energiasta rahat remontteihin?

Julkisten rakennusten homeongelmat ovat jo vuosia olleet ikävä ja ajankohtainen ilmiö. Kyseinen vitsaus on aina näihin päiviin saakka piinannut eritoten lahtelaisia kouluja, koululaisia ja kouluissa työskenteleviä aikuisia.

Onneksi toimeen on viime aikoina tartuttu, minkä johdosta nämä lukuisat ihmiset pääsevät jatkossa viettämään arkeaan vailla sairastumisen riskiä. Julkisten kiinteistöjen heikko kunto ei kuitenkaan ole voinut tulla yllätyksenä: se kun vaan on luonnonlaki, että rakennusmateriaalit rapistuvat ennemmin tai myöhemmin mikäli ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ei ajoissa ryhdytä. Remontteja tarvitaan säännöllisesti! 

Vaikka arviot korjausvelan suuruudesta ja kiireellisyydestä lienevät asianosaisten viranhaltijoiden tiedossa käytännössä aina, saattavat vaaleissa valitut päättäjämme muodostaa pullonkaulan, jonka vuoksi nämä välttämättömät päätökset jäävät hyvissä ajoin tekemättä: selityksiä kyllä riittää tilanteeseen kuin tilanteeseen, oli kyse sitten laskusuhdanteesta, finanssikriisistä, korkeista koroista taikka ihan vaan selkärangattomuudesta. 

Edellä mainittujen kaltaiset ”raskauttavat esteet” on kuitenkin mahdollista selättää: julkisten kiinteistöjen kunnossapitoa varten Lahden kaupunki voisi perustaa säätiön.  Mutta miksi juuri säätiö? Kyseessä olisi yleishyödyllisten päämäärien kannalta kenties parhain mahdollinen yhteisömuoto: säätiö perustetaan aina jotakin tiettyä tarkoitusta varten ja säätiön varoja saa käyttää vain ja ainoastaan siihen tarkoitukseen, mikä sen perustamisasiakirjassa on määritelty. Välistävedonkin mahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä säätiötä ei voi omistaa kukaan. 

Säätiön johtamisesta vastaa hallitus ja juoksevien asioiden hoidosta asiamies. Säätiön euromääräiseksi minimivarallisuudeksi on laissa määritelty 50 000 euroa. Toisaalta säätiön kyettävä kattamaan toimintansa tuotoillaan.  Alkupääomaa säätiöön voitaisiin saada korvamerkitsemällä menoeriä kaupungin tuleviin talousarvioihin. Ja mikäli osuus energiayhtiöstä päätetään myydä, olisi tällainen säätiö järkevä ja vastuullinen kohde myynnistä tuloutettavalle pääomalle: viisaan ennakoinnin ansiosta säästöä kertyisi pidemmän päälle päätähuimaavia summia, kun vuosikymmenten aikajänteellä tarvittavat toimenpiteet voitaisiin suunnitella rauhassa ja huolellisesti vailla pelkoa kiireestä, saati tarvittavien määrärahojen puutteesta. 

Ylisukupolvinen hyöty olisi vertaansa vailla ja tulevaisuuden velkaantumispaineitakin onnistuttaisiin hillitsemään. Kansalaisten oikeus terveellisiin työtiloihin toteutukoon taloudellisesta kestävyydestä tinkimättä!

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 8.2.2020