Lahden lähiöiden elinvoima ei välttämättä ole rahasta kiinni

Lahti on suurten lähiöiden kaupunki. Tämä tuskin yllättää ketään, joka kaupunkilaisten tuntoja seuraa. Viime aikoina huolenaiheena onkin ollut Metsäkankaan ostarin palvelujen kohtalo. Miten käy lähiöiden jos mitään ei tehdä? 

Huoli on aiheellinen, onhan kansalaisaktiivisuutta kotikaupunkimme lähiöissä syntynyt ansiokkain elkein: renkomäkeläiset puolustivat lähiluontoaan 800 nimen voimin, siinä missä 

yli 1700 ihmistä vannoi Saksalan uimahallin nimeen ja Nastolassa peräänkuulutettiin 2000 asukkaan nimissä peruskoulun puolesta. Möysässä puolestaan Ruolan ostoskeskuksen palvelujen jatkuvuutta puolusti lähes 1300 ihmistä, minkä kaupunginhallitus pöytäkirjassaan totesi otettavan huomioon asian edetessä. Vaalien jälkeen työ jatkuu!

Kaavoituksessa kaikkien osapuolten huomiointi on tärkeää jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, olivat sitten kyseessä esimerkiksi asukkaat tai yritykset eli asiakkaat ja palveluntarjoajat. Ja mikä parasta, tämän ei välttämättä tarvitse maksaa veronmaksajille yhtään ylimääräistä, kunhan kaavatyöhankkeiden toteutukset perustuvat perusteelliseen kaupunkisuunnitteluun kaikkien asianosaisten kokonaisetu maksimoiden. 

Kyse ei siis aina ole rahasta vaan ennen kaikkea huolellisesti valmistelluista päätöksistä.  Lahti on suurten lähiöiden kaupunki eikä elinvoimaisten lähiöiden tukahduttaminen vetele!

Johannes Mäkilä

kunta- ja aluevaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 9.4.2025

Möysän palvelutarjonnan säilymisen edellytykset huomioitava kaavoituksessa

Meillä Möysässä on korviimme kantautunut surullisia uutisia: Möysän ostari meinataan purkaa, ja Lidl himoitsee koko tonttia itselleen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että valtava määrä palveluja katoaisi, minkä lisäksi moni ihminen menettäisi työpaikkansa. Lisäksi asuntojen arvot uhkaisivat laskea.

Möysän ostarilta löytyy mm. ravintola, apteekki, parikin jumppasalia, kukkakauppa, valokuvaamo, hierojakoulu, kioski ynnä muuta mukavaa! Näiden kaikkien korvaaminen jollakin marketilla ei vetäisi likimainkaan vertoja nykytilanteeseen. Kehityskulku onkin erittäin huolestuttava.

On toki vääjäämätön tosiseikka, että nykyisen ostoskeskuksen purkaminen on ainoa realistinen vaihtoehto. Paikallisia pienyrityksiä ei kuitenkaan ole huomioitu, kun katsoo kaavoitussuunnitelmia, joista pienemmät liiketilat loistavat poissaolollaan.

Möysään on toki toinenkin marketti tervetullut MUTTA jos tämä poissulkee nykyisen yrityskannan ja palvelutarjonnan jatkoedellytykset niin onko tässä mitään järkeä? Me möysäläiset olemme erittäin huolissamme.

Onkin syytä selvittää nykyisten yritysten jatkohalukkuus, ja asianosaisten viranhaltijoiden sekä valtuutettujen tehtävä tarvittavat johtopäätökset kaavoitusprosessin edetessä. 

Vertailun vuoksi mainittakoon meille pohjolan perukoille kantautuneen uutisia, joiden nojalla Pariisin kaupunki on päättänyt pitää kivijalkaliikkeitään kuin kukkaa kämmenellä. Jos siis sielläkin siihen kyetään niin miksei myös täällä? Missä on se vanha kunnon bisnes cityn henki?

Lahti on suurten lähiöiden kaupunki, eikä elinvoimaisten lähiöiden tukahduttaminen vetele! Eihän?

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 27.5.2024

Tolkkua terveydenhuoltoon!

Aluevaalit tulee 23.1. Toisin sanoen aivan kohta pian! Olen mukana Päijät-Hämeessä, jossa ehdokasnumeroni on 434.

Aktiivisena kansalaisena ja paljasjalkaisena päijäthämäläisenä kotiseutuni asioiden edistäminen on minulle tärkeää. Siksi päätin vastata myöntävästi kutsuun, kun minua kysyttiin ehdokkaaksi. Haluan tuoda tolkkua terveydenhuoltoon.

Tällä erää uusi systeemi otetaan ylhäältä annettuna, ja siksi aluevaltuustojen liikkumavara lienee varsin vähäinen. Sitä suuremmalla syyllä on keskityttävä siihen mikä on mahdollista eli elintärkeiden peruspalvelujemme laadukkaaseen toimeenpanoon, jotta kaikki voisivat hyvin.

Kansakunnan kokonaisedun nimissä haasteet on selätettävä. Niukat verovarat onkin käytettävä viisaasti, jotta sosiaali- ja terveyspalvelut pelaisivat vähintään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Siksi tarvitaan yhteistyötä halki sektorien: järjestöt ja yritykset mukaan!

Niin ikään yhteistyö kuntien kanssa on äärimmäisen tärkeää: niihin jää kaikki muu paikallishallinto aina kaavoituksesta kulttuuriin, joiden ohella koulutus noussee kuntien tärkeimmäksi tehtäväksi: lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on panostusta parempaan huomiseen. Kuntien ja hyvinvointialueiden toisiaan täydentävä yhteistyö tulee olemaan järkevää ja hyödyllistä.

Monien palvelujen saatavuudelle esteen asettaa työvoiman alitarjonta, minkä vuoksi hoitoalan työehtoihin tarvitaan kunnon kohennusta. Alan houkuttelevuus ja auttavien käsiparien määrä kulkevatkin käsi kädessä.

Ja aivan lopuksi haluan todeta, että puhuisin muunneltua totuutta, mikäli lupaisin mannasadetta hopeatarjottimelle. Sellaiset lupaukset ovat katteettomia. Kestävää on pikemminkin tehdä se mikä on mahdollista. Asioiden edistäminen on.

Reboot season is on air. Stay tuned!

Asukaslähtöisempää hallintoa suoran demokratian keinoin

Vaikka huoli hallinnon asukaslähtöisyyden puutteesta on tervehenkistä ja ehkä toisinaan aiheellistakin, rohkenen epäillä sen lähitulevaisuudessa lievenevän. Tätä on ollut omiaan edesauttamaan esimerkiksi osallistavan budjetoinnin täytäntöönpano, jonka myötä jokainen kaupunkilainen saa ehdottaa hankkeita, joista viranhaltijat toteuttavat suosituimmat. Luottamuspaikoista ja hallintosäännön pykälistä itsensä uuvuksiin vääntäneet 59 valtuutettua eivät liene täysissä ruumiin ja sielun voimissaan kyetäkseen tekemään laadukasta päätöksentekoa 120 289 ihmisen asioista. Siksi valtaa olisi hajautettava vieläkin enemmän!

Viime aikoina kenties liian vähälle huomiolle on jäänyt se tosiseikka, että  kumppanuuspöydät aloittavat tässä kaupungissa  toimintansa aivan kohta pian. Jokaiselle neljälle suuralueelle perustettavan kumppanuuspöydän ansiosta ihmisten, yritysten, yhdistysten ja yhteisöjen näkemyksiä päästään kuulemaan päätöksenteossa entistä paremmin myös vaalien välillä. Äänestäjien lisäksi myös lasten ja lemmikkien näkökulmia päästään huomioimaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. 

Lähiaikoina päättäjien tehtäväksi jää kumppanuuspöytien toiminnan tarkempi määrittely. Itse kannatan ihmisten ja yhteisöjen painoarvon merkittävää lisäämistä niin budjetointiin kuin muihinkin linjauksiin. Uskonkin, että mahdollisimman suora vuoropuhelu on omiaan kohentamaan päätöksenteon laatua. Koska pelkät kahvipöytäkeskustelut tuskin riittävät asukaslähtöisemmän hallinnon luomiseen, pitäisi jokaiselle kumppanuuspöydille antaa mahdollisimman suuret valtuudet kaupungin budjetin kohdentamiseen mahdollisimman suurella osuudella. Tämä olisi omiaan toteuttamaan sellaista ideaalitilannetta, jossa päätökset tehdään mahdollisimman lähellä niiden vaikutuspiiriä. 

Kumppanuuspöydillä (engl. Community boards) on muuten maailmalla pitkät perinteet: mainittakoon vaikkapa New York City, jonka hallinnossa niiden rooli on päätöksenteossa suuri. Parhaassa tapauksessa niiden vaikutus tulee täälläkin olemaan merkittävä, mikä viime kädessä on toki meistä lahtelaisista itsestämme kiinni.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 31.8.2021

Sivukirjasto Kisapuistoon?

Kisiksen kehittäminen lienee lähivuosina erittäin ajankohtainen hanke, jonka yksi osakokonaisuus tulee parhaassa tapauksessa olemaan kaupunkilaisten kauan himoitsema luistinrata. Järvien jäätyessä vuosi vuodelta heikommiksi tekojää tuleekin ehdottomasti tarpeeseen, sillä luistelu on lähes kaiken ikäisille sopivaa harrastetoimintaa; yksin tai yhdessä, porukalla tai perheen kesken. On kuitenkin varmistettava, että jokainen halukas löytää itselleen sopivat luistimet, joita ei tällä jakamistalouden aikakaudella olisi kohtuullista velvoittaa ketään ostamaan.

Siksi luistinradan yhteyteen olisi ehdottomasti perustettava sivukirjasto, josta jokainen välineitä vailla oleva voisi ne lainata. Luistinradan yhteyteen perustettavan sivukirjaston ei tarvitsisi viedä kentiltä hiukkaakaan pinta-alaa, sillä se voitaisiin sijoittaa katsomon alle, jolloin tyhjä tila saataisiin hyötykäyttöön. Tämä madaltaisi kynnystä ryhtyä liikkumaan etenkin niiltä, jotka eivät sopivan kokoisia luistimia sattuisi entuudestaan omistamaan. Järjestelmä voisi toimia itsepalvelupainotteisesti, ja luistimet saisi kuitattua kirjastokorttia vastaan, minkä lisäksi lähialueiden asukkaita varten tilaa voitaisiin varata myös kirjojen palautusluukulle, jolloin pääkirjastolle kulkemiselta säästyvän ajan voisi hyödyntää vaikkapa luisteluun!

Julkaistu Uudessa Lahdessa 1.9.2021

Lisää käytännön kierrätystekoja Lahteen

Armon vuonna 2021 meillä lahtelaisilla on ollut ilo ja kunnia elää Euroopan ympäristöpääkaupungissa. Vaikka Green Capital- status onkin omiaan tuomaan kansainvälisiä kutsuvieraita, korulauseita ja juhlapuheita, ei arjen konkretiaa sovi hiukkaakaan vähätellä: roska-astioista olemme saaneet lukea, että niitä on tässä kaupungissa jopa yli tuhat. Olen kuitenkin varma, että tämä ei alkuunkaan riitä. Lähtökohtia matalan kynnyksen kierrätykseen on kehitettävä lisää!

Näiden tuhansien roska-astioiden kylkiin olisi ehdottomasti hitsattava pullo- ja tölkkitelineet, joita tässä kaupungissa taitaa toistaiseksi olla vain rautsikan laitureilla. Rautateiden ohella olen nähnyt niitä vain Aurajoen rannalla, jossa kyseisestä kyhäelmästä tein ensihavaintoni jo vuosia sitten. Miten voi olla mahdollista, että Euroopan ympäristöpääkaupungissa ei ole pystytty siihen, mikä VR:n ja Turun kaupungin toimesta on jo kauan aikaa ollut itsestäänselvyys?

Miksi antaa ympäristön altistua alumiinille ja muoville, kun tarjolla on selkeä vaihtoehto? Näiden 15-20 sentin arvoisten kappaleiden kierrättäminen telineisiin olisi roska-astiaan viskomistakin viisaampaa myös siksi, että pantilliset pakkaukset pääsisivät oikeaan osoitteeseen eli palautusautomaattiin ilman, että kenenkään tarvitsisi tunkea kättään roska-astiaan ikään kuin neulaa heinäsuovasta etsiäkseen. Näinkin pieni ekologinen ele edistäisi täten myös solidaarisuutta.

Toinen esimerkillinen ennakkotapaus tapahtui taannoin Tallinnassa, jossa kaupunki ja World Cleanup Day- järjestö toteuttivat kampanjan tupakantumppien kierrätyksen puolesta. Roskaamisen riskeistä ihmisiä valistettiin maalaamalla sadevesiviemärien yhteyteen "meri alkaa tästä"-tietoiskuja, minkä lisäksi ympäri Tallinnaa asennettiin tupakantumppiroskiksia.

Edellä mainittujen kaltaiset toimenpiteet olisi Lahdessakin toteutettava mahdollisimman pian: kierrätyksen saralla erityisesti mikromuovien leviämisen estäminen Vesijärveen olisi kaikin puolin järkevää ja hyödyllistä. Luonnon lisäksi tästä hyötyisi myös yli miljoona suomalaista, jotka saavat juomavetensä Päijänteen vesistöstä.

Lopuksi todettakoon, että tässä kirjoituksessa ehdotettujen uudistusten toteutus ei välttämättä edellyttäisi kaupungin budjetin paisuttamista, sillä tarvittavat määrärahat voitaisiin saada esimerkiksi Vesijärvisäätiön ja Kestävä Lahti-säätiön varoista.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 23.7.2021

Syrjäytymistä ehkäistäköön historiallisin keinoin!

Viime vuosina on yksi vapaa-ajan harrasteistani ollut vanhojen sanomalehtien selailu: mistä tulimme, minne menimme ja missä kuljimme kerran; sinne ja takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään. Kansainvälinen kulkutauti jääväsi ihmiset osallistumasta tähänkään toimintaan, johon Päijät-Hämeen maakuntakirjasto on tarjonnut otolliset puitteet: paikallislehtien vanhojen vuosikertapainosten selailu onkin ollut antoisaa puuhaa!

Toinen havaintoni on tällä erää ollut se, että Lahden kaupunki värvättiin mukaan hallituksen työllistämistoimiin. Julkisten varojen kohdentaminen työllisyyden edistämiseen onkin järkevää eritoten sikäli, mikäli asiaa katsotaan inhimillisestä näkökulmasta: passivoitumisen pysäyttäminen on kaikin puolin tärkeää ja hyödyllistä!

Maamme hallituksen avokätisyydestä huolimatta ei kuitenkaan saa syntyä sellaista positiivista ongelmaa, että mistä työttömille löydettäisiin mielekästä tehtävää. Kysyntäpuoli olisi tosin jokseenkin kunnossa, sillä minulla on ratkaisu:

Paikallislehtien vuosikertapainokset sekä mikrofilmit olisi oitis digitalisoitava. Sitä ei toistaiseksi voine automatisoida, mutta sitä suuremmalla syyllä saataisiin toimettomille tekemistä. Ja mieltäkin varmasti lämmittäisi jokaisen, joka pääsisi pystyttämään suurta virstanpylvästä kotiseutuhistorian puolesta. Itse ainakin odotan innolla, milloin pääsisin jälleen vanhoja sanomalehtiä selailemaan ikään kuin uusia digi- ja näköislehtiä. Menneisyyden muistaminen tänään lieneekin omiaan luomaan entistä parempaa nykypäivää huomenna!