Liikennehankkeissa maltti on valttia

Lahden kaupungin liikennesuunnitelma Liisu on toistaiseksi turhan suurpiirteinen: Vesijärvenkadun ja Mannerheiminkadun kaventaminen sekä Vuoksenkadulle kaavailtu betonikansi olisivatkin kalliita ja järjettömiä. Liisu toki sisältää parempiakin piirteitä, mutta huonojen piirteiden osalta sitä on ehdottomasti karsittava. 

Linja-autoliikenteen kokonaisvaltainen keskittäminen kavennetulle Vesijärvenkadulle uusine pysäkkeineen ei olisi edistyksellistä likimainkaan: neljälläkin kaistalla linja-autoja kulkee jo nykyään paljon ja neljän ruuhkat ovat autoilijoille valitettavan tuttuja. Nelikaistaisuus mahdollistaa sujuvan kulkemisen, minkä myötä tietyt linjat voitaisiin ohjata toki toria kiertämättä Tevin pysäkkiä kehittäen. Näin säästettäisiin resursseja niin ajallisesti kuin taloudellisesti ekologisia seikkoja suinkaan unohtamatta, kun minuutteja, euroja sekä polttoainetta säästyisi.

Varsinkin Vuoksenkadun kansi olisi erityisen huono idea: kertakaikkisen kallis ja kömpelö. Miksi luoda keinotekoinen kehäkatu, kun Vesijärvenkatu muodostaa jo sellaisenaan kehälle luontevan itälaidan? Kehän laajentaminen Vuoksenkadulle ei automaattisesti ratkaisisi yhtään ongelmaa, jotka tässä tapauksessa lienevät tuulesta temmattuja.

"Eläköön tyhmyys" julisti Erasmus Rotterdamilainen, kun maailmaa niin vähällä järjellä hallittiin. Lahdessa sille tasolle alentumiseen ei ole varaa. Toisaalta hiukkaakaan väliä ei ole sillä, mitä meistä Euroopassa ajatellaan, jos kaupunkilaiset ovat tyytymättömiä huonoihin päätöksiin.

Ennakkotapauksia näistä kyllä riittää, lähimmät maamme pääkaupungista: kun Nelostietä ajaa tarpeeksi kauan etelään, vastaan tulee Hämeentie. Sörnäisten kurvin jälkeen pääsee Hakaniemeen ja pitkän sillan yli Kruununhakaan. Mutta hupsista! Eipäs pääsekään: Kurvin jälkeisellä Hämeentiellä yksityisautoilu on kielletty. Pitäisi siis kääntyä oikealle ja jatkaa Helsinginkatua Töölöön. Manskulla ei autoilua sentään ole tyystin kielletty, vielä.. 

Myös Tampereen Hämeenkadulla vastaava hanke on toteutettu. Läpiajon kieltämisestä huolimatta kieltoa on rikottu vähän väliä (Aamulehti 5.2.2018). 

Vaikka en sinänsä kansalaistottelemattomuutta kannatakaan, en myöskään kannata asioiden turhaa rajoittamista, kun se ei tarkoitustaan palvele. Hämeentien ja Hämeenkadun kohtalot ovat sellaisia, mitä en millään muotoa tahdo tapahtuvan Vesijärvenkadulla, Mannerheiminkadulla saati Vuoksenkadulla, joille kaavaillut uudistukset ovat aivan liian heikosti harkittuja. Ne kumottakoon oitis! 

Ja mitä tulee Mannerheiminkadun bulevardisuunnitelmiin, minulla on parempi idea: tehdään siitä esplanadi. Bulevardissa puut veisivät tilaa laidoilta, siinä missä esplanadissa puut kasvaisivat keskellä. Ruolan ja paloaseman liepeiltä kaistojen välistä aitausta voitaisiin jatkaa, minkä jälkeen niiden väliin istutettaisiin puita. Lajikkeista voitaisiin neuvotella, mutta Lahden ystävyyskaupungeilta voitaisiin toivoa lahjaksi joitakin eksoottisia siemeniä tai jopa taimia. Näin myös kansainvälisyyttä kunnioitettaisiin. Ja mitä tulee kevyeen liikenteeseen, tarpeeksi leveä pyörätie kulkee Marskin laidalla jo muutenkin, joten autoilijoilta ei tarvitse viedä tilaa. Suomen tasavallan kuudes presidentti ansaitsee arvoisensa kadun!

Oma villityksensä on myös autottomasta keskustasta vouhottaminen. Pelko peltomarkettien kasvavasta suosiosta keskustan hiipumisen kustannuksella ei suo tälle oikeutusta. Tarjonta ohjaa kysyntää ja kuluttajien kunnioittaminen kannattaa niin yritysten kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Mikäli keskustasta halutaan tehdä houkutteleva, ei Liisu auta. Uusien parkkihallien rakentaminen estämättä nykyisiinkään ajamista voisi tosin olla ratkaisu vailla vertaa. Eikä tori ole mikään käyntikortti. Se on keskisuuren kaupungin itsestään selvä ominaisuus. Liisun toteuduttua sen saavutettavuus lähialueineen ei sitä enää tulevaisuudessa olisi. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä. 

Johannes Mäkilä 

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 22/2021 & Etelä-Suomen Sanomissa 10.6.2021

Kevyen liikenteen uudistusten perustuttava aitoon kysyntään

Lahden kaupungin liikennesuunnitelma LIISUssa kevyen liikenteen väylillä on merkittävä rooli. Uusia ja leveämpiä pyöräteitä olisikin tulossa valtavasti lisää. Käytännössä tämä tapahtuisi tärkeiden ja suosittujen autokaistojen kustannuksella. Pyöräilyn suosio ei tosin autoilulle vedä vertoja, mikä ei tässä polkupyörävarkaiden piinaamassa kaupungissa ole ollenkaan yllättävää.

Tärkeimmän kulkumuotomme autoilun hankaloittaminen verrattain epäsuositun pyöräilyn hyväksi ei sinänsä olisi järkevää saati kohtuullista. Niukkoja verovaroja ei kannattaisi kohdentaa leveämpien pyöräteiden kaltaisiin hankkeisiin, joille aitoa kysyntää ei nykytasolla ole; oikeastaan pyörätieverkoston kapasiteetti on tätä nykyä aivan riittävä. Itse en ainakaan ole kuuna päivänä päätynyt lahtelaisella pyörätiellä ruuhkaan. Toisaalta Amsterdamin tai Kööpenhaminan kaltaisesta polkupyöräparatiisista on turha haaveilla kaupungissa, jossa polkupyörät ovat alati alttiita pitkäkyntisten pihistyksille. Siksi minkäänlaisia peruuttamattomia uudistuksia ei tule toteuttaa. Väliaikaiset kokeilut olisivat toki asia erikseen.

Tilapäisillä järjestelyillä voitaisiin kokeilla, suoko kevyen liikenteen kysyntä kaavailluille uudistuksille oikeutusta. Massiivisia investointeja ei saa tehdä katteettomin perustein, sillä liikennehankkeissa maltti on valttia.

Uudet sähköpotkulaudat sekä lähiaikoina alkava kaupunkipyöräkokeilu povaavat toki suotuisaa kehitystä kevyen liikenteen kasvavalle suosiolle: kulkuvälineitä ei itse tarvitse omistaa, ja tekniset järjestelmät takaavat niiden asianmukaisen lukituksen. 

Entuudestaan olen kokeillut potkulautailua Tampereella ja kaupunkipyörää Helsingissä. Molemmista kokemukseni ovat kaikin puolin myönteisiä. Lisäksi nämä jakamistaloudelliset innovaatiot ovat omiaan kasvattamaan ihmisten ostovoimaa kun satoja saati tuhansia euroja ei tarvitse omasta menopelistä pulittaa. Käyttöoikeuden kaupunkipyöriin ja potkulautoihin voikin jokainen hankkia tarvitsemalleen ajanjaksolle, oli kyse sitten päivistä, kuukausista tai kertaluonteisesta siirtymästä. Mikäli kyseiset uutuudet antavat uudistuksille aihetta, kannattaa kokeiluja siinä tapauksessa harkita. Muussa tapauksessa nykyisten liikenneväylien myllääminen ei vetele!

Johannes Mäkilä

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 16/2021 & Etelä-Suomen Sanomissa 22.4.2021

Sivukirjastojen puolesta

Ajoittain kirjastopalvelujen tarjontaan liittyy suurta vääntöä. Mielestäni sivukirjastoja ei tarvitse lakkauttaa milloinkaan. Niitä on perustettava lisää! 

Viime aikoina useisiin kaupunginosiin on perustettu monitoimitaloja. Niiden ansiosta saavutamme paikallisia peruspalveluja suhteellisen helposti. Nykyisten monitoimitalojen yhteydessä kannattaa ylläpitää myös kirjaston palveluja. 

Lisäksi mahdollisimman monelle asuinalueelle kannattaa perustaa uusia sivukirjastoja. Tämä onnistuu esimerkiksi siten, että rahtikontteja tai homekouluremonteista vapautuvia työmaakoppeja sijoitetaan kaupungin omistamille tonteille. Itsepalvelupainotteisuuden ansiosta tämä ei vaadi myöskään uusia henkilöstökuluja, sillä kirjastoautojen ansiosta kuljetus on kunnossa. Näin voidaan ylläpitää laajempaa kirjastopalvelua. 

Suomalainen kirjastolaitos on upea ilmiö ja julkishyödyke vailla vertaa! Kirjojen lisäksi kirjastosta me kaikki voimme lainata lähes mitä tahansa. Tarjonnan laajentaminen urheiluvälineisiin onkin ollut loistava edistysaskel. Nykyisiä sivukirjastoja ylläpitäen ja uusia perustaen saamme selkeää vastinetta maksamillemme veroille! 

Johannes Mäkilä 

kuntavaaliehdokas (kok.)

Julkaistu Uudessa Lahdessa 11/2021

Työmatkaliikenteen tulevaisuus turvattava

Lahden liikenneyhteyksiä vaanii valtava uhka, jota itäradaksikin kutsutaan. Toteutuessaan tämä hukkainvestointi näivettäisi Lahden raideliikenneyhteydet liki olemattomiin huolimatta siitä, että rautatie on ollut Lahden seudun kehittymisen kannalta suorastaan elintärkeä. Itärata ei sellainen tulisi millään muotoa olemaan. Raskauttavista seikoista huolimatta miljardeja meinataan kaataa kankkulan kaivoon vain kolmentoista minuutin tähden! 

Epämiellyttäviin lopputulemiin on syytä varautua. Aivan ensiksi lähijunaliikenteen suositut aamuvuorot olisi palautettava välittömästi. Ja kun ympäristöpääkaupungissa eletään, ei ekologisen matkustamisen estäminen ole ollenkaan johdonmukaista. Raideliikennettä tarvitaan pikemminkin lisää.

Pidemmän päälle raideliikenteen kehittäminen on tärkeää ja hyödyllistä, sillä siten Lahti voisi olla avainasemassa, kun pääkaupunkiseudun työmarkkinoiden ja asuntomarkkinoiden kohtaanto-ongelmalle haetaan ratkaisua. Helsingissä nimittäin työpaikkoja riittää, mutta asunnoista on huutava pula. Lahdessa puolestaan uusille asukkaille on tilaa, ja he olisivat tänne tervetulleita vahvistamaan väestön heikkoa huoltosuhdetta. Liikenneyhteyksiä kehittämällä voidaankin ylläpitää tätä laajaa työssäkäyntialuetta. Maailman mittakaavassa tunnin junamatka on erittäin lyhyt, minkä lisäksi etätyöskentelyn yleistyminen lisää asuinpaikan valinnanvaraa.

Monimuotoista kaavoitusta, matkakeskuksen syöttöliikennettä sekä liityntäpysäköintiä kehittämällä Lahden houkuttelevuutta voidaan kasvattaa hyödyntäen viihtyisää elinympäristöä ja edullista asumista. Miksi siis tyytyä kalliiseen kaksioon Kaivarissa kun vähemmällä rahalla voi saada vaikkapa lukaalin Launeelta tai avaran asuinhuoneiston Ankkurista. Elinympäristön viihtyvyys sisältyy kokonaisuuteen, sillä Lahden seudun luonto ei ole museotavaraa! 

Kyse on elinvoiman kokonaisvaltaisesta kasvattamisesta. Vain elinvoimainen kunta kykenee turvaamaan peruspalvelut taloudellisesti kestävällä tavalla. Muuttovoiton kohentama väestön huoltosuhde voisi korkeamman työllisyyden muodossa kasvattaa verokertymää, jolloin alhainen veroaste olisi realistinen päämäärä: ostovoima edistää elinvoimaa.

Kevään kuntavaalien vuoksi nämä edellä mainitut teemat ovat nyt äärettömän ajankohtaisia. Kaukokatseisella kaupunkisuunnittelulla luodaan edellytyksiä kukoistavalle tulevaisuudelle, jossa alueen elinvoima ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä kestävästä kuntataloudesta tinkimättä. Kaukokatseisen päätöksenteon onkin toteuduttava kaupunkisuunnittelussa huomioiden myös pääkaupunkiseudun ja muun Suomen kehityksen suuntaviivat. Parhaimmillaan yhteisten asioiden edistäminen on luovaa ongelmanratkaisua. Se edellyttää kauaskantoisia näkemyksiä. 

Johannes Mäkilä

ekonomi, kuntavaaliehdokas (kok.)

Loppu luksushankkeille, kunnianpalautus peruspalveluille!

Lahden kaupunki on asettanut tehtävänsä tärkeysjärjestyksen aivan liian väärin: kaikenlainen yltiöpäinen ylellisyys näyttääkin kuluvalla valtuustokaudella ottaneen niskalenkin elintärkeistä asioista. 

Taide- ja muotoilumuseo-hankkeeseen lähdettiin 20 vuoden kalliilla sitoumuksella, vaikka edullisempiakin vaihtoehtoja olisi varmasti ollut tarjolla. Kaiken kukkuraksi kulukaton kanssa pullikointi on viime päivinä vienyt tuhkatkin pesästä. Herättääkin pohdintoja, sitovatko sopimukset? Vai ovatko päättäjämme kuin pässit narussa? Myös Green Capital- hanke jakoi mielipiteitä, joiden näkyvyys näyttää olleen vastustajien eduksi. Meiltä rivikansalaisilta lienee harvemmin, jos koskaan tullut, neutraaliakaan palautetta, mutta annettakoon edes yksi: jo ensimmäiseen kilpailuun osallistuessa oli tiedossa, että voitto edellyttää ainakin muutamaa tappiota. Revanssi kannatti siis ottaa, ja otettakoon tästä nyt ilo irti sen sijaan, että upotettujen kustannusten haavoja oltaisiin jääty nuolemaan. Tähän ajattoman ajankohtaiseen teemaan paneutumisen ei todellakaan tarvitse rajoittua ensi vuoteen. Eikä missään nimessä kannatakaan! 

Edellä mainittuun viitaten moottoriratahanke puolestaan oli totaalinen pohjanoteeraus: kaukana kotikaupunkimme arvoista, ihanteista, saati lakisääteisistä ydintehtävistä, puhumattakaan itse kaupungin maantieteellisestä sijainnista. Kyseisen syötin konserniyhtiön hallitus ainakin kaupunginvaltuutettujen osalta nieli yli puoluerajojen. Kriittistä ajattelua ei ollut heiltä hiukkaakaan havaittavissa, mutta meidän monien kaupunkilaisten mielestä virkistävää olisi ollut nähdä jopa eriäviäkin mielipiteitä. Niiden puutteesta huolimatta hallinto-oikeuden tuomari vihelsi pelin poikki. Hyvä niin! 

Viimeisimpänä vouhotuksena on ollut havaittavissa jalkapallokentän katsomon laajennus, mikä pitää sisällään suuruudenhullun toiveajattelun piirteitä. Se kumottakoon oitis! Kaikenlaisia luksushankkeita saa kyllä tehdä, kunhan hankkeet tehdään yksityisellä pääomalla eikä veronmaksajien piikkiin. Ei voida loputtomiin antaa markkinoille sellaista signaalia, että Lahden kaupunki olisi joku lypsylehmä, jolta kaiken maailman investorit saavat veronmaksajien piikkiin vippiä ("investori" on aivan ihmeellinen uudissana; miksei vaan puhuttaisi pääomasijoittajista!?). Onkin varsin huolestuttavaa, jos Lahden kaupungissa julkiset tukiaiset ovat yksityisten sijoitusten yleinen edellytys markkinaehtoisuuden sijaan. 

Kaupungin ydintehtävien priorisoinnin soisikin olevan ohjenuora, jota jatkossa noudatetaan. Ydintehtävät ovat selkeitä julkishyödykkeitä, joista peruspalvelut ovat suorastaan elintärkeitä. Niiden järjestämisestä merkittävä osa on toki nykyään hyvinvointiyhtymän vastuualuetta. Kyseiseen putiikkiin en tässä kirjoituksessa ota sen enempää kantaa, mutta todettakoon yleisesti muutosten olevan vireillä sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: Suomen kaltaisessa heikon huoltosuhteen kansantaloudessa jokainen mahdollinen sote-malli on varmasti huono, mutta hyvässä lykyssä maamme hallitus onnistuu lyömään läpi sen vähiten huonon mahdollisen sote-mallin, jossa hallintosääntökään ei hallitsemista hankaloita.  

Lopputulemia odotellessa syytä olisi miettiä, millaisilla keinoilla kaupungin suoran vaikutuksen piiriin lukeutuvia peruspalveluja voitaisiin kehittää. Mielestäni tärkeintä olisi panostaa sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, mikä tarkoittaisi entistä suurempia panostuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Toisaalta nouseville sukupolville olisi Lahteen jäämisestä ja opiskelujen jälkeisestä kotiinpaluusta tehtävä mahdollisimman houkutteleva vaihtoehto. Tämä edellyttää asioiden asettamista selkeään tärkeysjärjestykseen viisain ja kaukokatseisin elkein. Uskonkin, että 115-vuotiaan kotikaupunkimme kulta-aikojen aamunkoitto sarastaa jo pian, mikäli parhaat lähtökohdat saadaan syntymään. Seuraava virstanpylväs saatetaankin saavuttaa jo ensi kevään kuntavaalien myötä, jolloin perustaa jälleen muurataan hyvälle elämälle ja kukoistavalle tulevaisuudelle. Se tuokoon juhlan aihetta jokaiselle! 

Julkaistu Uudessa Lahdessa 23/2020 & Etelä-Suomen Sanomissa 10.6.2020

Lahti Energiasta rahat remontteihin?

Julkisten rakennusten homeongelmat ovat jo vuosia olleet ikävä ja ajankohtainen ilmiö. Kyseinen vitsaus on aina näihin päiviin saakka piinannut eritoten lahtelaisia kouluja, koululaisia ja kouluissa työskenteleviä aikuisia.

Onneksi toimeen on viime aikoina tartuttu, minkä johdosta nämä lukuisat ihmiset pääsevät jatkossa viettämään arkeaan vailla sairastumisen riskiä. Julkisten kiinteistöjen heikko kunto ei kuitenkaan ole voinut tulla yllätyksenä: se kun vaan on luonnonlaki, että rakennusmateriaalit rapistuvat ennemmin tai myöhemmin mikäli ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ei ajoissa ryhdytä. Remontteja tarvitaan säännöllisesti! 

Vaikka arviot korjausvelan suuruudesta ja kiireellisyydestä lienevät asianosaisten viranhaltijoiden tiedossa käytännössä aina, saattavat vaaleissa valitut päättäjämme muodostaa pullonkaulan, jonka vuoksi nämä välttämättömät päätökset jäävät hyvissä ajoin tekemättä: selityksiä kyllä riittää tilanteeseen kuin tilanteeseen, oli kyse sitten laskusuhdanteesta, finanssikriisistä, korkeista koroista taikka ihan vaan selkärangattomuudesta. 

Edellä mainittujen kaltaiset ”raskauttavat esteet” on kuitenkin mahdollista selättää: julkisten kiinteistöjen kunnossapitoa varten Lahden kaupunki voisi perustaa säätiön.  Mutta miksi juuri säätiö? Kyseessä olisi yleishyödyllisten päämäärien kannalta kenties parhain mahdollinen yhteisömuoto: säätiö perustetaan aina jotakin tiettyä tarkoitusta varten ja säätiön varoja saa käyttää vain ja ainoastaan siihen tarkoitukseen, mikä sen perustamisasiakirjassa on määritelty. Välistävedonkin mahdollisuudet ovat minimaaliset, sillä säätiötä ei voi omistaa kukaan. 

Säätiön johtamisesta vastaa hallitus ja juoksevien asioiden hoidosta asiamies. Säätiön euromääräiseksi minimivarallisuudeksi on laissa määritelty 50 000 euroa. Toisaalta säätiön kyettävä kattamaan toimintansa tuotoillaan.  Alkupääomaa säätiöön voitaisiin saada korvamerkitsemällä menoeriä kaupungin tuleviin talousarvioihin. Ja mikäli osuus energiayhtiöstä päätetään myydä, olisi tällainen säätiö järkevä ja vastuullinen kohde myynnistä tuloutettavalle pääomalle: viisaan ennakoinnin ansiosta säästöä kertyisi pidemmän päälle päätähuimaavia summia, kun vuosikymmenten aikajänteellä tarvittavat toimenpiteet voitaisiin suunnitella rauhassa ja huolellisesti vailla pelkoa kiireestä, saati tarvittavien määrärahojen puutteesta. 

Ylisukupolvinen hyöty olisi vertaansa vailla ja tulevaisuuden velkaantumispaineitakin onnistuttaisiin hillitsemään. Kansalaisten oikeus terveellisiin työtiloihin toteutukoon taloudellisesta kestävyydestä tinkimättä!

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 8.2.2020

Ylioppilaskunnan maksukäytäntöjä uudistettava!

Ylioppilaskunnan maksukäytännöt kaipaavat päivitystä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi uudistuksia, jotka olisivat omiaan lisäämään opiskelijoiden valinnanvapautta.

 

Pakkojäsenyys pois!

Suomessa yliopisto-opiskelijat joutuvat maksamaan ylioppilaskunnan jäsenyydestä maksun, joka on myös opinto-oikeuden edellytys. Läsnäolevaksi opiskelijaksi kirjautuakseen jokaisen yliopisto-opiskelijan on siis kuuluttava järjestöön, jonka toiminta ei suoranaisesti varsinaiseen opetukseen ja opintojen suorittamiseen liity. Lisäksi kolminumeroinen summa on monelle opiskelijalle iso raha, jolle voisi löytyä parempaakin käyttöä.

Perustuslakiin kirjatun yhdistymisvapauden mukaan jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus kuulua tai olla kuulumatta järjestöön. Niin asian ainakin tulisi olla: pakkojäsenyydestä johtuen laki ei kohtele yliopisto-opiskelijoita muiden kansalaisten kanssa tasavertaisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan AMK-opiskelijoita opiskelijakunnan pakkojäsenyys ei kuitenkaan koske mutta yliopisto-opiskelijoiden kohdalla asia on toisin. Tämä perusoikeuksia loukkaava kaksinaismoralismi on suorastaan härskiä!

Pakkojäsenyyttä perustellaan usein sillä, että vapaaehtoisuus tyrehdyttäisi ylioppilaskunnan tulovirrat. Niin varmasti tapahtuisikin mikäli opiskelijat eivät koe jäsenyyttä hyödylliseksi. Vapaaehtoisuus kannustaisi kehittämään sellaista toimintaa, josta mahdollisimman monet opiskelijat olisivat valmiita maksamaan. Ja sitä paitsi, maksavathan monet AMK-opiskelijat opiskelijakunnan jäsenyydestä täysin vapaaehtoisesti! Toiminnan kehittämiseen kannustava jäsenyyden vapaaehtoisuus ei siis ole uhka vaan mahdollisuus – ja ennen kaikkea oikeus!

Viime kädessä päätös pakkojäsenyyden poistamisesta tehdään eduskunnassa, joten ylioppilaskunnan valta ei poistamiseen yksin riitä. Kyse on siis pitkästä prosessista, joka tulisi aloittaa mahdollisimman pian: maamme ylioppilaskunnissa asiasta on herätettävä keskustelua ja luotava yhteinen tahtotila. Tehokkaan ja aktiivisen edunvalvonnan avulla vaikutettaisiin kansanedustajiin, jotta he kumoaisivat pakkojäsenyyden. Vaikka muutos ei siis toteudu kädenkäänteestä, uskon sen olevan realistista jo tulevan kauden aikana, kunhan tahtoa löytyy tarpeeksi!

X-maksuosuus käyttöön

 

Opiskelijoiden valinnanvapauden lisäämiseen on mahdollista vaikuttaa myös lyhyemmällä aikavälillä. Yksi tällainen keino olisi ottaa käyttöön X-maksuosuus. Nimitys tulee siitä, että jokainen opiskelija saisi kohdistaa jäsenmaksustaan X prosenttia (~1–5%) vastaavan osuuden haluamaansa käyttökohteeseen. Kohteita olisivat edunvalvonta, palvelut, tapahtumat & kulttuuri sekä muut ylioppilaskunnan toiminnot. Vaihtoehtoisesti maksuosuuden voisi halutessaan kohdistaa YTHS:lle tai omalle tiedekunnalleen mikäli katsoisi sen parhaaksi. X-maksuosuus olisi omiaan lisäämään valinnanvapautta ja suoraa demokratiaa, jolloin opiskelijat saisivat parempaa vastinetta jäsenmaksulleen!

YTHS:n tarkastelua

TYY:n jäsenmaksusta puolet menee ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle. YTHS:ltä yliopisto-opiskelijat saavat saavat laadukasta perusterveydenhoitoa nopeasti ja edullisesti. YTHS vetääkin monella tapaa vertoja kunnallisille terveyskeskuksille ja lienee täten parhainta ja konkreettisinta vastinetta jäsenmaksulle.

YTHS-maksu pitäisi erottaa muusta jäsenmaksusta erilliseksi kokonaisuudeksi, jolloin opiskelija voisi olla YTHS:n asiakas riippumatta siitä, maksaako hän ylioppilaskunnan muista palveluista.