Opiskelijoiden tulorajoja korotettava!

Työnteko on monien opiskelijoiden keskuudessa suosittu tapa viettää aikaa. Joillekin opiskelijoille se on toimeentulon kannalta jopa silkka välttämättömyys. Välttämätöntä työnteko ei kuitenkaan ole vain taloudellisen toimeentulon kannalta vaan myös työkokemuksen kartuttamisen suhteen, vähintäänkin äärimmäisen tärkeää: kireästi kilpailluilla työmarkkinoilla vastavalmistuneella voi olla haasteita pärjätä menestyksekkäästi mikäli työkokemusta ei entuudestaan löydy tarpeeksi. Siksi erityisesti opiskelijoita tulisi kannustaa työntekoon!

Suomessa on paljon tekemätöntä työtä ja orastavan talouskasvun myötä sitä on odotettavissa lisää: työvoiman kysynnän kasvu on lähiaikoina erittäin todennäköistä, ellei jopa varmaa. Työelämän muutoksessa alati yleistyvän projektiluonteisuuden vuoksi myös määräaikaisuudet sekä osa-aikatyö tarjoavat opiskelijoille yhä enemmän tilaisuuksia tienesteihin, koulussa opittujen tietojen ja taitojen soveltamiseen sekä käytännön työelämätaitojen oppimiseen. Mikä sitten on ongelma?

Yhtälöstä haastavan tekevät valtiovallan opiskelijoille asettamat tiukat tulorajat: on paljon opiskelijoita, jotka joutuvat kieltäytymään lisätyöstä huonojen kannustinvaikutusten takia: lisätyö tarkoittaisi tukien menetystä eikä täten lisäisi käteen jäävää tuloa. On myös niitä, joilta valtiovalta perii tukien palautuksia armottomin ja joustamattomin elkein: eräpäivät tapaavat olla kohtuuttomia ja epäinhimillisiä. Pahimmassa tapauksessa velkoja menettää saatavansa ja velallinen luottotietonsa. Tämä ei ole omiaan palvelemaan kenenkään etua. Kaiken lisäksi työtä jää tekemättä, työhaluista riippumatta.

Tiukkoja tulorajoja perustellaan usein nopeammilla valmistumisajoilla. Mutta toisaalta, mitä iloa on nopeasta valmistumisesta ilman äärimmäisen tärkeää työkokemusta? Näkemykseni mukaan yleistyvä trendi on se, että päätoimisesta opiskelusta työelämään siirtyminen tapahtuu limittäin: työnteon osuus opiskelijan ajankäytöstä kasvaa vähitellen sitä mukaa kun valmistuminen lähestyy. 

Kuvitellaan vielä hypoteettinen tilanne, jossa työnantajalla on valittavana kaksi vastavalmistunutta, joista toisen hän rekrytoi: neljässä vuodessa valmistunut, työelämässä kokematon maisteri sekä kuudessa vuodessa valmistunut, työkokemusta omaava maisteri. Veikkaan valinnan osuvan mitä todennäköisemmin jälkimmäiseen. Nopean valmistumisen ja työnteon vuoksi viivästyneen valmistumisen välinen vastakkainasettelu tiukkojen tulorajojen perusteena ei siis ole yksiselitteinen: se on pikemminkin aiheeton ja virheellinen.

Opiskelijoiden tulorajoja tulisikin ehdottomasti nostaa vähintäänkin muiden pohjoismaiden tasolle! Tällöin tulorajat olisivat suunnilleen 18 000–20 000 euron luokkaa. 

PS. Päätöksen tulorajoista tekee viime kädessä valtiovalta. Miten siis edistää asiaa edarissa? Aivan ensiksi asia on otettava puheeksi: herätettävä keskustelua ja luotava yhteinen tahtotila. Asian edistäminen tulee siis aloittaa maamme korkeakoulujen edustajistoissa ja sitä kautta valtakunnallisissa opiskelijajärjestöissä SYLissä ja Samokissa. Tämän asian edistäminen olisi sitä asianmukaista ja järkevää edunvalvontaa, jota toivoisin yhä suuremmissa määrin tapahtuvan. Ja niin myös tapahtuu mikäli se minusta on kiinni!