Ylioppilaskunnan maksukäytäntöjä uudistettava!

Ylioppilaskunnan maksukäytännöt kaipaavat päivitystä. Tässä kirjoituksessa käyn läpi uudistuksia, jotka olisivat omiaan lisäämään opiskelijoiden valinnanvapautta.

 

Pakkojäsenyys pois!

Suomessa yliopisto-opiskelijat joutuvat maksamaan ylioppilaskunnan jäsenyydestä maksun, joka on myös opinto-oikeuden edellytys. Läsnäolevaksi opiskelijaksi kirjautuakseen jokaisen yliopisto-opiskelijan on siis kuuluttava järjestöön, jonka toiminta ei suoranaisesti varsinaiseen opetukseen ja opintojen suorittamiseen liity. Lisäksi kolminumeroinen summa on monelle opiskelijalle iso raha, jolle voisi löytyä parempaakin käyttöä.

Perustuslakiin kirjatun yhdistymisvapauden mukaan jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus kuulua tai olla kuulumatta järjestöön. Niin asian ainakin tulisi olla: pakkojäsenyydestä johtuen laki ei kohtele yliopisto-opiskelijoita muiden kansalaisten kanssa tasavertaisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan AMK-opiskelijoita opiskelijakunnan pakkojäsenyys ei kuitenkaan koske mutta yliopisto-opiskelijoiden kohdalla asia on toisin. Tämä perusoikeuksia loukkaava kaksinaismoralismi on suorastaan härskiä!

Pakkojäsenyyttä perustellaan usein sillä, että vapaaehtoisuus tyrehdyttäisi ylioppilaskunnan tulovirrat. Niin varmasti tapahtuisikin mikäli opiskelijat eivät koe jäsenyyttä hyödylliseksi. Vapaaehtoisuus kannustaisi kehittämään sellaista toimintaa, josta mahdollisimman monet opiskelijat olisivat valmiita maksamaan. Ja sitä paitsi, maksavathan monet AMK-opiskelijat opiskelijakunnan jäsenyydestä täysin vapaaehtoisesti! Toiminnan kehittämiseen kannustava jäsenyyden vapaaehtoisuus ei siis ole uhka vaan mahdollisuus – ja ennen kaikkea oikeus!

Viime kädessä päätös pakkojäsenyyden poistamisesta tehdään eduskunnassa, joten ylioppilaskunnan valta ei poistamiseen yksin riitä. Kyse on siis pitkästä prosessista, joka tulisi aloittaa mahdollisimman pian: maamme ylioppilaskunnissa asiasta on herätettävä keskustelua ja luotava yhteinen tahtotila. Tehokkaan ja aktiivisen edunvalvonnan avulla vaikutettaisiin kansanedustajiin, jotta he kumoaisivat pakkojäsenyyden. Vaikka muutos ei siis toteudu kädenkäänteestä, uskon sen olevan realistista jo tulevan kauden aikana, kunhan tahtoa löytyy tarpeeksi!

X-maksuosuus käyttöön

 

Opiskelijoiden valinnanvapauden lisäämiseen on mahdollista vaikuttaa myös lyhyemmällä aikavälillä. Yksi tällainen keino olisi ottaa käyttöön X-maksuosuus. Nimitys tulee siitä, että jokainen opiskelija saisi kohdistaa jäsenmaksustaan X prosenttia (~1–5%) vastaavan osuuden haluamaansa käyttökohteeseen. Kohteita olisivat edunvalvonta, palvelut, tapahtumat & kulttuuri sekä muut ylioppilaskunnan toiminnot. Vaihtoehtoisesti maksuosuuden voisi halutessaan kohdistaa YTHS:lle tai omalle tiedekunnalleen mikäli katsoisi sen parhaaksi. X-maksuosuus olisi omiaan lisäämään valinnanvapautta ja suoraa demokratiaa, jolloin opiskelijat saisivat parempaa vastinetta jäsenmaksulleen!

YTHS:n tarkastelua

TYY:n jäsenmaksusta puolet menee ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle. YTHS:ltä yliopisto-opiskelijat saavat saavat laadukasta perusterveydenhoitoa nopeasti ja edullisesti. YTHS vetääkin monella tapaa vertoja kunnallisille terveyskeskuksille ja lienee täten parhainta ja konkreettisinta vastinetta jäsenmaksulle.

YTHS-maksu pitäisi erottaa muusta jäsenmaksusta erilliseksi kokonaisuudeksi, jolloin opiskelija voisi olla YTHS:n asiakas riippumatta siitä, maksaako hän ylioppilaskunnan muista palveluista.

Joustavan opiskelun puolesta

Opiskelun joustavuus on monille opiskelijoille tärkeää. Viime vuosina joustavuudessa on otettu suuria edistysaskelia mutta paljon on vielä tehtävää: näkemykseni mukaan opiskelu ei ole vielä läheskään niin joustavaa kuin se voisi parhaimmillaan olla: modernin teknologian tarjoamista mahdollisuuksista olisi otettava kaikki hyöty irti!

Tenttiakvaariot ovat lisänneet opiskelun joustavuutta kiitettävästi. Niiden ansiosta on mahdollista valita itselleen kaikkein parhaiten sopiva ajankohta. Itse olen suosinut tenttimistä iltapäivällä, jolloin aamun ja aamupäivän on voinut omistaa kertaamiselle. Tällä hetkellä Turun yliopiston opiskelijat voivat tehdä sähköisiä tenttejä Porissa, Raumalla sekä Turussa, jälkimmäisessä vieläpä useassa eri sijainnissa. Tenttiakvaarioista tulisi kuitenkin tehdä valtakunnallinen järjestelmä, jolloin opiskelijat eivät olisi niin sidottuja tiettyyn maantieteellisen sijaintiin. Valtakunnallisen tenttiakvaarion tärkeys korostuu erityisesti harjoittelun aikana, sillä monet opiskelijat suorittavat harjoittelunsa opiskelukaupunkinsa ulkopuolella. Valtakunnallisuus olisi tärkeää myös kesällä, jonka monet opiskelijat viettävät niin ikään muualla.

Tästä päästäänkin seuraavaan kehitysehdotukseen: kesäinen kolmas lukukausi lisäisi joustavuutta merkittävästi kun kesäopiskelun esteet poistuisivat. Mikäli opiskelijalla on kesällä ylimääräistä aikaa, on yliopiston ehdottomasti tarjottava mahdollisuuksia opiskeluun! Minulla on tästä omakohtaisia kokemusia, ei kuitenkaan positiivisia sellaisia: eräänä keväänä suunnittelin ajankäyttöäni ja huomasin aikani riittävän erään sähköisen kirjatentin suorittamiseen. Lähetin tentaattorille sähköpostia, johon sain tylyn vastauksen "tenttiä ei voi tehdä kesällä". Nämä kesäopiskelun esteet jäävät onneksi lähiaikoina historiaan, ainakin mikäli se minusta on kiinni!

Kesäopintojen ei kuitenkaan tarvitse sitoa opiskelijoita saati opettajia yliopistolle: päinvastoin, opiskelua on mahdollista kehittää sijainninkin kannalta joustavaksi kautta linjan! Verkkokurssit ovat tähän loistava keino. Myös verkkokurssit ovat viime vuosina yleistyneet huomattavasti. Kehityksen soisi jatkuvan samansuuntaisena myös tulevaisuudessa. Digitalisaation ansiosta vuorovaikutus ja tiedon jakaminen käyvät käden käänteessä. Siksi verkkokurssit ovat mielestäni loistava tapa järjestää opetusta.

Joillakin kursseilla ongelmana on se, että oppikirjoja ei riitä kaikille. Tähänkin ongelmaan on olemassa ratkaisu: sähköiset kurssikirjat. Entistä useammilla kursseilla olisi syytä ottaa verkkokirjat käyttöön. Ne olisivat omiaan lisäämään opiskelijoiden tasavertaisia lähtökohtia oppimiseen.

Nämä kaikki keinot joustavamman opiskelun lisäämiseksi lienevät suhteellisen helposti toteutettavissa. Lisäksi niistä vallinnee varsin laaja yksimielisyys. Joustava opiskelu on asia, jonka puolesta haluan toimia täydellä tarmolla, toivottavasti myös moni muukin; valjastakaamme kehitys hyödyksemme!

Opiskelijoiden tulorajoja korotettava!

Työnteko on monien opiskelijoiden keskuudessa suosittu tapa viettää aikaa. Joillekin opiskelijoille se on toimeentulon kannalta jopa silkka välttämättömyys. Välttämätöntä työnteko ei kuitenkaan ole vain taloudellisen toimeentulon kannalta vaan myös työkokemuksen kartuttamisen suhteen, vähintäänkin äärimmäisen tärkeää: kireästi kilpailluilla työmarkkinoilla vastavalmistuneella voi olla haasteita pärjätä menestyksekkäästi mikäli työkokemusta ei entuudestaan löydy tarpeeksi. Siksi erityisesti opiskelijoita tulisi kannustaa työntekoon!

Suomessa on paljon tekemätöntä työtä ja orastavan talouskasvun myötä sitä on odotettavissa lisää: työvoiman kysynnän kasvu on lähiaikoina erittäin todennäköistä, ellei jopa varmaa. Työelämän muutoksessa alati yleistyvän projektiluonteisuuden vuoksi myös määräaikaisuudet sekä osa-aikatyö tarjoavat opiskelijoille yhä enemmän tilaisuuksia tienesteihin, koulussa opittujen tietojen ja taitojen soveltamiseen sekä käytännön työelämätaitojen oppimiseen. Mikä sitten on ongelma?

Yhtälöstä haastavan tekevät valtiovallan opiskelijoille asettamat tiukat tulorajat: on paljon opiskelijoita, jotka joutuvat kieltäytymään lisätyöstä huonojen kannustinvaikutusten takia: lisätyö tarkoittaisi tukien menetystä eikä täten lisäisi käteen jäävää tuloa. On myös niitä, joilta valtiovalta perii tukien palautuksia armottomin ja joustamattomin elkein: eräpäivät tapaavat olla kohtuuttomia ja epäinhimillisiä. Pahimmassa tapauksessa velkoja menettää saatavansa ja velallinen luottotietonsa. Tämä ei ole omiaan palvelemaan kenenkään etua. Kaiken lisäksi työtä jää tekemättä, työhaluista riippumatta.

Tiukkoja tulorajoja perustellaan usein nopeammilla valmistumisajoilla. Mutta toisaalta, mitä iloa on nopeasta valmistumisesta ilman äärimmäisen tärkeää työkokemusta? Näkemykseni mukaan yleistyvä trendi on se, että päätoimisesta opiskelusta työelämään siirtyminen tapahtuu limittäin: työnteon osuus opiskelijan ajankäytöstä kasvaa vähitellen sitä mukaa kun valmistuminen lähestyy. 

Kuvitellaan vielä hypoteettinen tilanne, jossa työnantajalla on valittavana kaksi vastavalmistunutta, joista toisen hän rekrytoi: neljässä vuodessa valmistunut, työelämässä kokematon maisteri sekä kuudessa vuodessa valmistunut, työkokemusta omaava maisteri. Veikkaan valinnan osuvan mitä todennäköisemmin jälkimmäiseen. Nopean valmistumisen ja työnteon vuoksi viivästyneen valmistumisen välinen vastakkainasettelu tiukkojen tulorajojen perusteena ei siis ole yksiselitteinen: se on pikemminkin aiheeton ja virheellinen.

Opiskelijoiden tulorajoja tulisikin ehdottomasti nostaa vähintäänkin muiden pohjoismaiden tasolle! Tällöin tulorajat olisivat suunnilleen 18 000–20 000 euron luokkaa. 

PS. Päätöksen tulorajoista tekee viime kädessä valtiovalta. Miten siis edistää asiaa edarissa? Aivan ensiksi asia on otettava puheeksi: herätettävä keskustelua ja luotava yhteinen tahtotila. Asian edistäminen tulee siis aloittaa maamme korkeakoulujen edustajistoissa ja sitä kautta valtakunnallisissa opiskelijajärjestöissä SYLissä ja Samokissa. Tämän asian edistäminen olisi sitä asianmukaista ja järkevää edunvalvontaa, jota toivoisin yhä suuremmissa määrin tapahtuvan. Ja niin myös tapahtuu mikäli se minusta on kiinni!